keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Liikunta, osana elämääni jälleen

Maalle muuton yhteydessä liikunta on palautunut sille tolalle missä sen kuuluukin olla.
Viikottaiset liikuntasuoritukset ilman stressiä ovat tulleet pysyvästi elämään.
Hiki tulee, mutta suorittaminen on vain satunnaista.
Tämän viikon alusssa kävimme juoksukoulussa polkujuoksemassa.
5km! Sinnillä.
Kunto ei olisi riittäny, mutta noin vaan selvisin nippanappa.
Keskivaiheella tuntui penikoissa äärimmäisen kova paine.
Juoksukoulun vetäjä on painottanut kävelyn tärkeyttä ennen ja jälkeen lenkin. Tämän polkujuoksun jälkeen se korostui.
Kun kävelimme 5min takaisin parkkipaikalle, nesteet lähtivät jaloista ja etenkin polven alta liikkeelle.



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Juoksija

Olen juossut elämäni ensimmäiset juoksut ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, 10 vuotta sitten.
Toisen lapsen jälkeen kaikki ei mennytkään niinkuin strömsöössä, ja juoksut jäivät. Hätinä kävelylenkit onnistuivat.
Olen päässyt eroon luultavimmian ongelmia aiheuttavasta työpaikan sisäilmaongelmasta.
Oma diagnoosi on, että tämä on vetänyt kehoni monen vuoden tilttitilaan.
Nyt kuukauden aikavälillä kun olen muuttanut fyysisesti konttorista toiseen,
kehoni solmut ovat alkaneet avautua.

Yksi niistä on liikunnan tuottama nautinto eikä tuska.
Olen aloittanut juoksukoulun ja vaikka mahataudit ja flunssat ovat olleet kiusana niin kunto on ottanutaskeleen eteenpäin.

On kuulkaa mahtava tunne, lihaksissa on myös ihan erilainen tunto ja venyttely menee perille. Tältä ihmisen kehon kuuluu tuntua ja näin sen kuuluu vastaanottaa ärsykkeitä!


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Cellreset

Onpahan taas yksi dietti testattu.
Alkupäivät meni ihan ookoo,
mutta kun kahden ensimmäisen viikon jälkeen piti muuttaa jo opittuja juttuja.
Niin nounou. Ei onnistunut millään.
Sama huomio kuin muulloinkin. Ihan järkyttävä himo siihen ja tähän ja vielä tuohonkin.

Yritin ajatella että tämä on vain pieni pätkä, mutta omat aivoni eivät toimi niin.
Tämän alle pystyin olemaan pitkän ajan gluteeinittomalla ja kuurin jälkeen tämäkin meni romukoppaan.
En ole mikään laihisihminen.
Mutta silti pätkäpaasto houkuttelee.
Minulle ei ole mikään ongelma olla pitkiä pätkiä syömättä.
Pätkäpaasto sinänsähän ole ainoastaan laihdutuskuuri vaan myös terveyttä edistävä juttu.
Veikkaan, että tätä ei mainosteta minkään salin ykkösjuttuna tai kenenkään trainerin. Tämä on dietti mihin ei tarvitse ostaa mitään rekvisiittaa.
Toki saa ostaa kirjan jos toisenkin, mutta yähän ei kuulu satojen eurojen arvoisia paketteja.

Itse tykkään kovasti muuten noista Fitlinen tuotteista, kun löin cellresetin kanssa hanskat tiskiin, olin jo valmis luopumaan perusvitamiineistakin. Onneksi en luopunut, ihan flunssaisenakin olen todennut ne toimiviksi. Minulla meni totaalisesti hermo luontaistuotekauppojen valikoimaan. Kaupungissa jossa asioin on yksi hyvä luontaistuotekauppa, jossa on yksi asiantunteva myyjä. Ostin monta purkkia, lopuksi en tiennyt mitä otetaan minkäkin kanssa ja aamulla vai illalla.
Noissa Fitlinen tuotteissa kaikki on selvää. Ja soitan mun myyjälle jos jokin askarruttaa. Ps. en itse jälleenmyy, nautin ainoastaan vaikutuksista.

Voisko tämän painonpudottamisen ottaa näin rennosti :



lauantai 28. tammikuuta 2017

Fyysinen muutto

Olemme muuttaneet maalle lokakuussa, 
meidän kaupunkikoti laitettiin myyntiin toukokuussa,
aivan unelmapaikalta. Kaupungin keskustaan oli 7 min. kävelymatka.
Omakotitaloalue oli ihanan rauhallinen ja naapurit ihan huippuja!

Meidän ympärillä oli tilanne, että lähipiirissämme oli talo maalla tyhjillään 2 vuotta. Asetimme oman kotimme myymiselle takarajaksi syyskuun lopun,
siihen asti katsoisimme tilanteen standby tilassa.
Prosessin aikana tuli tunne, että molempi parempi.

Mitä jään kaipaamaan kaupungista?
*äärimmäisen kaunista ja persoonallista kotiamme *iso sydän
*ihanaa puutarhaamme, ja siellä isoa, satorikasta omenapuuta,
  jota hypnoottisesti tuijottelin yöllä ennen lastemme syntymää.
  Onneksi tuosta valkoisesta pilvestä on miljoona kuvaa!

Oikeastaan lista on tässä.
Loput kaipauksen aiheet olen kääntänyt mielessäni ratkaistuiksi omalla tavallani ja maalle kotiutuminen on sujahtanut (hämmentävää kyllä) kivuttomasti.
Toki meillä on vielä remonttia edessä, mutta täällä jotenkin on lungtimpaa.
Kyllä sekin tulee järjestymään!

Täälläinen on meidän punainen tupa, ilman perunamaata:

 

maanantai 8. elokuuta 2016

Tiesitkö tämä harrastuksitani, pieni kurkistus ;)

Toiset tykkäävät tehdä DIY juttuja,
minä taas askartelen jotain ihan muita juttuja.

Esim. Tämä tuli vastaan: https://spark.adobe.com



torstai 14. heinäkuuta 2016

Kaksi korvaa, yksi suu

Kaksi korvaa, yksi suu. Käytä näitä tässä suhteessa.
Tätä olen yrittänyt opetella viime aikoina.
Olen oikeasti kiinnostunut ihmisistä, heidän tekemisistään. Tämä ei ole uteliaisuutta, vaan välittämistä. 
En ole uskaltanut kiinnostua toisista, kun olen ajatellut, että minua pidetään uteliaana.
Uuden toimenkuvan myötä olen istunut lukuisissa koulutuksissa ja ne opettavat myös olemaan minä.
Voiko olla ihanampaa kuin näin keski-iän kynnyksellä mennä itseensä?



Olen jo pienen ajan kuluessa huomannut, mitä enemmän kuuntelen muita, sitä enemmän opin itsestäni. Antoisaa, toivottavasti molemmille osapuolille ❤

Jo aiemmin, ennen tätä valaistumista, olen ajatellut lapsien harrastukset mainioina tapoina tavata uusia ihmisiä. 
Oiva tapa verkostoitua on tehdä talkootyötä.
Kumpa kaikki ymmärtäisivät tämän mahdollisuuden!

Muista käyttää osiasi oikeassa suhteessa 👍


tiistai 12. heinäkuuta 2016

Out of office

Lomalla!
Viime viikko meni vielä erilaisten velvollisuuksien täyttämiseen,
Nyt lapset ovat ystäviemme perheen luona yötä.
Eilen olin joukkueeni kanssa mäkikävelemässä ja palauttelin vielä jalat nurmikon leikkaamisella.

Nyt aamu kuluu näissä tunnelmissa:


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Ruuan kuuluisi olla ihan ok

Luin kohua herättäneen Hanna Partasen jutun http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1467169717913. Itse rakastan ruokaa ja se varmaan onkin osasyy kantamiini kiloihin.
Toki tiedän ihmisiä, jotka ovat kulinaristeja ja silti hoikkia.
Minulla nousi niskavillat pystyyn tästä kirjoituksesta kunnes luin Katrin analyysin:
http://fityoutoo.fitfashion.fi/kylla-tata-syo-turpiinsa-ottaa/ .
Tätä Katrin sanomaa yritän lapsillekkin jakaa, enkä tullut ajatelleeksi kun luin tuon alkuperäisen, niin tätät kautta.
Omalla kohdalla esim. raejuusto on ehdoton nounou, vaikka se sisältäisi mitä
mahtavaa. Siihen en kykene.
Tunnistan itsestäni, jos harrastan hampaat irvessä syömistä, se kostautuu monin kerroin herkkujen naposteluna. Joten puolensa on omasta mielestä myös esim : http://blogit.apu.fi/hannasumari/ravitsemusterapeutti-ehdottaa-hulluja-juttuja-ala-usko-hopinoita/
Inhoan perunoita ja ruskeaa kastiketta, jos tätä on ruuaksi- niin herkkukaapin ovet narahtavat välittömästi.
Kun ruokana on esim.pihvi kasviksilla niin se täyttää mahan ja tarvetta sokerillekkaan ei ole. Ja onhan toisessa ravintoarvotkin huomattavasti kohdillaan...
Mitä mieltä olit näistä kolmesta kirjoituksesta?


torstai 30. kesäkuuta 2016

Ferritiini = HB, totta vai tarua

Sinä, joka olet ollut tovin matkassani, tiedät että haasteeni on kilpirauhasen vajaatoiminta.
Olen käynyt eräätkin taistelut ja uusin nyanssi oli viime syksynä kun en meinannut saada tarvisemaani lääkettä kun kukaan sitä ei uskaltanut kirjoittaa.
Tämä tarina päättyi onnellisesti ja minulla on kuin onkin resepti kourassa.

Olen yrittänyt neuvotella työterveyslääkärini kanssa, että hän määräisi ferritiini verikokeen.
Monet oireet, hengästyminen, levottomat jalat, väsymys, yms. sopivat tämän puutteen oireisiin.
Oikeasti ja valitettavasti oma uskoni on mennyt täysin koululääketieteen harjoittajiin. Ainakin tämän asian suhteen, siis kilpirauhasen hoidon kera.
Nyt kysyin lääkäriltä, onko mitään haittaa, jos otan rautavalmistetta, kun sitä ei kerran mitata, ja haluan kokeilla onko siitä minulle mitään apua. Laitoin sähköpostin liitteeksi myös googlesta löytämääni tietoa.

(perustelu on ollut, miksi en ole saanut lähetettä aiemmin, oli se että HB on loistava niin tämäkään ei voi olla huono.)

Tämän jälkeen sain lähetteen.



Oma arvoni on ihan tulla alarajan tuntumassa, eli varaa on nostaa reilustikkin.
Kokeilen tankata rautaa ja toivon että pääsen seurantaan ja pystyn tulkitsemaan omia olotilojani tämän suhteen.
Mitä jos vuosien taistelu on tästä yhdestä arvosta kiinni?

Täytyy sanoa työterveyslääkärin plussaksi, että ihmisenä hän on aivan äärimmäisen mukava. Vaikka meidän ladut ei ihan joka asiassa ole mennyt ihan samaan suuntaan.


maanantai 27. kesäkuuta 2016

uusi ovi

En yleensä saa mitään kicksejä FB:n testeistä, mutta maikkarin testi kuulosti ihan huipulta:
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/testi-mika-naista-ovista-kuvastaa-elamantilannettasi/5557874?result-r-1


Olen muuttanut jokin aika sitten tutusta ja turvallisesta, mukavasta työstä, haasteelliseen, täysin uraauurtavaan alallani ja jopa Suomessa.
Eikös kuulosta jännittävältä?
Työ sinänsä on monelle alalle vanhaa ja tuttua, mutta omalle alalleni uraa uurtavaa ja oikean polun löytäminen ottaa aikaa aika hurjastikkin. Vanhat kollegani pitävät minua hullunrohkeana kun otin haasteen vastaan, mutta olen ollut pääosin todella tyytyväinen.
Vaatii kaksikin palaveria päivään, jotta kulmia saadaan heti hiottua oikeaan muotoon.
MUTTA vaatii äärimmäisen paljon, että pystyy antamaan itselleen armollisuutta että on hidas, ei osaa kaikkia nyansseja lukea kuten aiemmassa toimeenkuvassa. JA aivan äärimmäisen antoisaa kokea ahaa-elämyksiä, nauttia aivan uudenlaisista asiakkaista, tehdä töitä keskittyneesti ja itseä kuunnellen ja analysoiden.

Samaan aikaan olemme laittaneet perheemme kodin myyntiin, ihan intuition pohjalta. Rakastamme taloamme ja sijainti on järkyttävän hyvä. 10 min kävellen kaupungin sykkeeseen 1400m2 tontti, täysi hiljaisuus ja mukavat naapurit.
Silti meidän unelma vetää meitä maalle noin 15km:n päähän, lapset ovat innoissaan ajatuksesta vaihtaa koulua ja saada uudet huoneet. Meillä on tilanne, ettei meidän ole pakko myydä kotiamme tai muuttaa maalle, mutta ajatus on enemmän kuin houkutteleva. Tuli lopputulos olemaan mikä vaan <3


ai niin tähän kuvaan liittyen ja tuohon talon myymiseen,
jos talo menee kaupaksi, lähdemme HETI koko perhe matkalle.
Ensi vuonna on tarkoitus mennä hiukan pidemmälle taas, mutta olisi kyllä ihana ottaa joku miellyttävä välipala :)