keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Miten arki luistaa elämäntapamuutos mielessä?

Tämä ei ollut ensimmäinen arkipäiväni,
mutta tuntuu että ympärillä oleville tämä on vasta ensimmäinen varsinainen askel arkeen :)
Lapsen kiikuttaminen hoitoon alkakoon taas ja toisen kouluun lähettäminen.
Asiakkaat ovat heränneet joulupuurojen äärestä ja kuhina alkaa käymään töissä käytävilläkin. 

Olen työpaikassa, johon voi kantaa omat eväät mukana tai olla ruokatoimittajan listojen armoilla. Joskus, harvemmin, käymme kavereiden kanssa kaupungissa lounaalla.

Ruuan toimittajallamme on kyllä todella monipuolista ruokaa.
Tänään valitsin listalta kalakeiton,


  • Seitä, perunaa, purjoa, vaaleassa liemessä.
    Luultavasti loraus myös kermaa.
HUOMIO TÄSTÄ edellämainitusta: 
Luultavasti liian vähäisen proteiinin vuoksi, nälkä iski jo kahdelta.
Siihen ei auttanut  proteiininpatukat kuin hetkeksi.
Kotiin mennessä viiden korvilla, nälkä kurni:
lapsilla ei ollut kuitenkaan nälkä, sillä hoidossa/koulussa oli ollut spagettia ruuaksi. Lisäksi esikoinen piti viedä klo 17:30 voimisteluharkkoihin.
Ratkaisu: lämpimät voileivät tonnikalalla, pestolla ja juustolla, vanhemman tytön voimistelun jälkeen.

Lopputulemana siis: huomio proteiinin tärkeydestä!

Aamupalana söin itselleni tyypillisen jälkiuunileivän, oivariinilla sekä avokadolla.
Tästä minun on äärettömän vaikea luopua.
Näinollen olen tehnyt itseni kanssa kompromissin, 
sillä Oulaisen Jälkiuunileipä ei sisällä vehnää. Kokeilen miten tällä pääsee tavotteissa eteenpäin, jos tämän aamuleivän säilyttää pääsääntöisesti päivän ainoana leipänä.

Mutta: kysymys kuuluu, jos aamupäivän "ruokailut" ovat ilman proteiinia
---> onko lopputulos koko päivän kestävä nälkä?


Päämääräni on kokeilla mikä kombinaatio sopii itselleni kaikkein parhaiten.
Kokeillessani viime viikolla työlounaana kasvisosekeittoa kahdella keitetyllä kananmunalla.
Lopputulos oli aivan erilainen kuin tämän päivän nälkäpäivä ja nälkäkiukku.

Mielummin syön itselle sopivalla tavalla ja pidän nälkäkiukkuni kurissa :D
Uskon, että lähipiiri on samaa mieltä. Vaikka se sitten lopputuloksena johtaisi jälkiuunileivästä luopumiseen.

Pst. Vaa'alle uskaltauduttuani,
jouluiset turvotukset olivat onneksi poissa. Nyt voi lähteä tiputtamaan elopainoa tutuista luvuista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiitos, ilahdutit kommentillasi ♥