keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Liikunta, osana elämääni jälleen

Maalle muuton yhteydessä liikunta on palautunut sille tolalle missä sen kuuluukin olla.
Viikottaiset liikuntasuoritukset ilman stressiä ovat tulleet pysyvästi elämään.
Hiki tulee, mutta suorittaminen on vain satunnaista.
Tämän viikon alusssa kävimme juoksukoulussa polkujuoksemassa.
5km! Sinnillä.
Kunto ei olisi riittäny, mutta noin vaan selvisin nippanappa.
Keskivaiheella tuntui penikoissa äärimmäisen kova paine.
Juoksukoulun vetäjä on painottanut kävelyn tärkeyttä ennen ja jälkeen lenkin. Tämän polkujuoksun jälkeen se korostui.
Kun kävelimme 5min takaisin parkkipaikalle, nesteet lähtivät jaloista ja etenkin polven alta liikkeelle.



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Juoksija

Olen juossut elämäni ensimmäiset juoksut ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, 10 vuotta sitten.
Toisen lapsen jälkeen kaikki ei mennytkään niinkuin strömsöössä, ja juoksut jäivät. Hätinä kävelylenkit onnistuivat.
Olen päässyt eroon luultavimmian ongelmia aiheuttavasta työpaikan sisäilmaongelmasta.
Oma diagnoosi on, että tämä on vetänyt kehoni monen vuoden tilttitilaan.
Nyt kuukauden aikavälillä kun olen muuttanut fyysisesti konttorista toiseen,
kehoni solmut ovat alkaneet avautua.

Yksi niistä on liikunnan tuottama nautinto eikä tuska.
Olen aloittanut juoksukoulun ja vaikka mahataudit ja flunssat ovat olleet kiusana niin kunto on ottanutaskeleen eteenpäin.

On kuulkaa mahtava tunne, lihaksissa on myös ihan erilainen tunto ja venyttely menee perille. Tältä ihmisen kehon kuuluu tuntua ja näin sen kuuluu vastaanottaa ärsykkeitä!


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Cellreset

Onpahan taas yksi dietti testattu.
Alkupäivät meni ihan ookoo,
mutta kun kahden ensimmäisen viikon jälkeen piti muuttaa jo opittuja juttuja.
Niin nounou. Ei onnistunut millään.
Sama huomio kuin muulloinkin. Ihan järkyttävä himo siihen ja tähän ja vielä tuohonkin.

Yritin ajatella että tämä on vain pieni pätkä, mutta omat aivoni eivät toimi niin.
Tämän alle pystyin olemaan pitkän ajan gluteeinittomalla ja kuurin jälkeen tämäkin meni romukoppaan.
En ole mikään laihisihminen.
Mutta silti pätkäpaasto houkuttelee.
Minulle ei ole mikään ongelma olla pitkiä pätkiä syömättä.
Pätkäpaasto sinänsähän ole ainoastaan laihdutuskuuri vaan myös terveyttä edistävä juttu.
Veikkaan, että tätä ei mainosteta minkään salin ykkösjuttuna tai kenenkään trainerin. Tämä on dietti mihin ei tarvitse ostaa mitään rekvisiittaa.
Toki saa ostaa kirjan jos toisenkin, mutta yähän ei kuulu satojen eurojen arvoisia paketteja.

Itse tykkään kovasti muuten noista Fitlinen tuotteista, kun löin cellresetin kanssa hanskat tiskiin, olin jo valmis luopumaan perusvitamiineistakin. Onneksi en luopunut, ihan flunssaisenakin olen todennut ne toimiviksi. Minulla meni totaalisesti hermo luontaistuotekauppojen valikoimaan. Kaupungissa jossa asioin on yksi hyvä luontaistuotekauppa, jossa on yksi asiantunteva myyjä. Ostin monta purkkia, lopuksi en tiennyt mitä otetaan minkäkin kanssa ja aamulla vai illalla.
Noissa Fitlinen tuotteissa kaikki on selvää. Ja soitan mun myyjälle jos jokin askarruttaa. Ps. en itse jälleenmyy, nautin ainoastaan vaikutuksista.

Voisko tämän painonpudottamisen ottaa näin rennosti :



lauantai 28. tammikuuta 2017

Fyysinen muutto

Olemme muuttaneet maalle lokakuussa, 
meidän kaupunkikoti laitettiin myyntiin toukokuussa,
aivan unelmapaikalta. Kaupungin keskustaan oli 7 min. kävelymatka.
Omakotitaloalue oli ihanan rauhallinen ja naapurit ihan huippuja!

Meidän ympärillä oli tilanne, että lähipiirissämme oli talo maalla tyhjillään 2 vuotta. Asetimme oman kotimme myymiselle takarajaksi syyskuun lopun,
siihen asti katsoisimme tilanteen standby tilassa.
Prosessin aikana tuli tunne, että molempi parempi.

Mitä jään kaipaamaan kaupungista?
*äärimmäisen kaunista ja persoonallista kotiamme *iso sydän
*ihanaa puutarhaamme, ja siellä isoa, satorikasta omenapuuta,
  jota hypnoottisesti tuijottelin yöllä ennen lastemme syntymää.
  Onneksi tuosta valkoisesta pilvestä on miljoona kuvaa!

Oikeastaan lista on tässä.
Loput kaipauksen aiheet olen kääntänyt mielessäni ratkaistuiksi omalla tavallani ja maalle kotiutuminen on sujahtanut (hämmentävää kyllä) kivuttomasti.
Toki meillä on vielä remonttia edessä, mutta täällä jotenkin on lungtimpaa.
Kyllä sekin tulee järjestymään!

Täälläinen on meidän punainen tupa, ilman perunamaata: